James Iha: Let It Come Down (Virgin, 1998)

Aina välillä, kun kävelen kaupungilla, olen luennoilla, töissä tai missä tahansa vastaavassa satunnaisessa tilanteessa, mieleeni tulee yhtäkkiä pieni melodian pätkä ja sanat ”Little darling belle with such a fragile shell/ In the powerful way that love seems to make her / All regret it now / And if she’d only say what’s wrong/ she can’t go on”. Ensimmäistä kertaa, kun kyseinen laulu soi päässäni, sitä oli vaikea paikantaa. Se kuulosti jotenkin klassiselta 70-luvun meiningiltä, ehkä joltain niistä tuon ajan lukemattomista, vähän uneliaan sydänsuruisista, laulaja-lauluntekijöistä. Mikään kuuluisa biisi se ei kuitenkaan ollut. Sitten tajusin – kyseessä oli James Ihan kappale Be Strong Now hänen ainoaksi jääneeltään ja kaupallisesti flopanneelta soololevyltään Let It Come Down.

Sivun toteutus ja suunnittelu: Kimmo Vanhatalo

Kuusi-logo: Antti Vanhatalo

Vuonna 1998, kun levy ilmestyi, olin täysin teini-ikäisen Smashing Pumpkins -diggailuni kourissa. Sen lisäksi, että kuuntelin levyjä, luin kaikki yhtyeestä käsiin saamani lehtijutut (muistan aina ottaneeni varsin henkilökohtaisesti, jos SP:tä haukuttiin) ja fantasioin miltä tuntuisi nähdä yhtye livenä tai hengailla Corganin Billyn kanssa, ostin myös jokaisen yhtyeen single-levyn saadakseni hikiset kourani kiinni myös bändin b-puoliin. Näitä yhtyeellä olikin enemmän kuin tarpeeksi, julkaistiinhan pelkästään Mellon Collie and the Infinite Sadness -albumilta lohkaistujen sinkkujen b-puolista kokonainen boksi (The Aeroplane Flies High vuodelta 1996. Yhtyeen suosiosta tuolloin kertoo varmaan aika paljon se, että tämä viiden levyn singleboksi nousi Billboardin listan sijalle 42!). Vaikka James Iha olikin säveltänyt osittain joitain Pumpkinsin parhaista kappaleista (I Am One, Soma, Mayonaise), singlejen b-puolilla hän esiintyi biisinkirjoittajana ja myös laulajana useammin. Ihan ensimmäinen oma kirjoituskrediitti löytyy Blew Away -kappaleesta, Disarm-singlen eurooppalaisen version b-puolelta. Corgan onnistui aika hyvin piilottamaan Ihan kappaleet jo tässä vaiheessa, eikä hän koskaan laulanut Ihan sävellyksiä.

Smashing Pumpkinsin aikana Iha sävelsi useita hienoja kappaleita, vaikka pääsikin varsinaiselle levylle vain kerran (kappale Take Me Down Mellon Collie and the Infinite Sadnessilla). Minunlaiselleni fanaatikolle sellaiset kappaleet kuten …Said Sadly, Believe, The Boy ja The Bells edellä mainittujen Blew Awayn ja Take Me Downin ohella tulivat varsin rakkaiksi. Iha ei todellakaan ollut mikään avuton säveltäjä ja minkä tahansa muun bändin levyillä hän olisi varmasti saanut enemmän tilaa. Miehen laulunääni oli ujo ja herkkä, välillä lähes itkuinen ja höyhenenkevyt. Kappaleillaan hän onnistui välillä vangitsemaan Corganin SP.n alkupään levyillä hakeman lapsuuden viattomuuden ja sadunomaisuuden tunnelman paremmin kuin Corgan itse. Lapsuuden vertauskuvaa käyttääkseni Corgan oli se lapsi, joka huomiota saadakseen meluaa ja kiukuttelee, kun taas Iha oli se hiljainen pikkupoika nurkassa, joka lauleskeli itsekseen omissa maailmoissaan.

Koska olin tykännyt Ihan biiseistä kovasti, olin innoissani, kun hän Mellon Collien ja sitä seuranneen Adoren välissä julkaisi ensimmäisen sooloalbuminsa Let It Come Downin. Levy ei saanut hyvää vastaanottoa. Aikaisempiin Ihan tuotoksiin tutustunutta Let It Come Down ei varsinaisesti yllättänyt, mutta monille Pumpkins-faneille se tuli varmasti jonkinasteisena shokkina. Levyn soundi ei voisi olla kauempana Smashing Pumpkinsin mahtipontisesta voimarockista. Ihan vaikutteina olivat 70-luvun Laurel Canyonin laulaja-lauluntekijät ja saman ajan pörröinen pehmorock. Country-vaikutteiset kitarat helisevät, jousisektiot tunnelmoivat ja lauluharmoniat huokailevat. Tämä aikana jolloin moni muu ei vastaavaa tehnyt. Ei varsinkaan miljoonia myyneen vaihtoehtorock-bändin kitaristi.

Let It Come Down ei kuitenkaan pelaa pelkällä retro-soundilla tai shokkiarvolla. Useimmat kappaleet kuten Be Strong Now, Sound of Love, Lover, Lover ja One and Two ovat hienoja sävellyksiä, ja Ihan laulu on kaikessa omintakeisuudessaan sydämellistä ja herkkyydessään lumoavaa. Minkäänlaisia kaupallisia myönnytyksiä ei ole tehty, vaikka levy ei olekaan mitenkään vaikea. Se on selvästi juuri sellainen, minkälaisen Iha siitä halusi tehdä.

Sanoituksiltaan levy käsittelee yksinomaan rakkautta. Tähtiä, meriä, enkeleitä, yksinäisyyttä, uskoa ja toivoa vilisevät sanoitukset ovat melko banaaleja, jos niitä alkaa toden teolla analysoida. Ne ovat selvästi levyn heikoin lenkki, mutta Ihan herkkien kappaleiden ja laulunäänen kontekstissa ne kuitenkin toimivat hyvin ja ovat välillä jopa koskettavia.

Let It Come Down ei menestynyt kaupallisesti eikä kriitikkojen keskuudessakaan ja se jäi toistaiseksi James Ihan ainoaksi soololevyksi. Mies hääräsi myöhemmin mm. levy-yhtiönsä Scratchie Recordsin parissa ja soitti kitaraa Tool-laulaja Maynard James Keenanin A Perfect Circle -yhtyeessä. Kiinnostavampaa ehkä Let It Come Downin kannalta on Ihan yhteistyö alt. country -tähti Ryan Adamsin kanssa. Iha soitti Adamsin yhtyeen, Whiskeytownin, Pneumonia-levyllä ja Let It Come Downilla soittanut Neal Casal liittyi myöhemmin Adamsin The Cardinals -kokoonpanoon. Tämä saa pohtimaan olisiko Ihan levy menestynyt paremmin, jos se olisi julkaistu pari vuotta myöhemmin, kun Adams vei vastaavan soundin kansainväliseen tietoisuuteen ja kriitikkojen suosioon?

Viime aikoina Iha tuotti yhdessä ystävänsä, hiukan ärsyttävän power-pop-yhtyeen Fountains of Waynen basistin, Adam Schlesingerin kanssa, soft-rock-legenda American paikoitellen loistavan ”paluulevyn” Here & Now:n, jolla myös Ryan Adams esiintyy. Onpa Iha uhonnut, että tänä vuonna ilmestyisi myös miehen kauan odotettu toinen sooloalbumi. Smashing Pumpkinsia en enää kovin paljon nykyään kuuntele, eikä sen uutta, surkeaa ”Ihatonta” levyä ole viitsinyt edes hankkia, mutta Jamesin soololevyä odotan kyllä yhä vastaavalla innolla kuin kymmenen vuotta sitten.

 

Teksti: Kimmo Vanhatalo

Linkit: Be Strong Now video YouTubessa