Kaiser Chiefs: Off With Their Heads (B-Unique, 2008)
Ennen
Kaiser Chiefsin uusinta levyä kuvani yhtyeestä ei ollut kovin ruusuinen.
Taas yksi englantilainen karvanaamaisista lager-imureista koostuva yhtye,
joka on kirottu poikkeuksellisen typerällä nimellä, ja jonka
NME julistaa muutamaksi kuukaudeksi maailman parhaaksi bändiksi, ilmeisesti
vain koska viikoittain ilmestyvään rock-lehteen on ymmärrettävän
vaikea keksiä kirjoitettavaa. Onhan näitä nähty –
The Klaxons, Razorlight, Kasabian, The Wombats ja ne lukemattomat muut jo
historian hämäriin hukkuneet vastaavat, unohtamatta tietysti tulevia
”suuruksia”. Hiukan kiinnostusta tuoretta Off With Their Heads
-albumia kohtaan herätti se, että studion tuottajanpallilla istui
Amy Winehousen ja Lily Allenin kanssa kannuksensa hankkinut Brittien tämän
hetken kultasormi numero uno, Mark Ronson.
Ennen Off With Their Headsia ilmestyneet Employment (2005) ja Yours Truly, Angry Mob (2007) tekivät selvää jälkeä saarivaltion albumilistoilla ja muun muassa I Predict a Riot ja Ruby ovat hoitaneet sinkkupuolen. Mitään kovin vakuuttavaa tai varsinkaan uutta ”Keisaripäälliköt” eivät kuitenkaan rockin kentälle tuoneet. Yhtyeen musiikki oli parhaimmillaan kieltämättä tarttuvaa, mutta kovin perinnetietoista ja turvallista rockia, joka oli selkeä aikansa tuote – vaikutteita oli haettu samoista punkin jälkeisistä yhtyeistä kuin vaikkapa Franz Ferdinandilla ja Arctic Monkeysilla sekä tietysti englesmannien kovasti rakastamasta 60-luvun uljaasta populaariperinteestä.
Periaatteessa mikään ei ole päällisin puolin muuttunut Off With Their Headsilla. Kaiser Chiefs kuulostaa yhä yhdistelmältä muun muassa XTC:tä, Teardrop Explodesia, The Specialsin uuden aallon ska:ta, Happy Mondaysia, kasarisynapopbändeistä muistuttavia melodiakulkuja ja 90-luvun brittipopin kautta suodatettuja 60-luvun soundeja. Vahvimmin tällä levyllä kuultaa läpi ensiksi mainittu yhtye. Esimerkiksi Like It Too Much sanoituksineen, kuten ”You are descended from animals/ and you are constructed of chemicals”, on kuin suoraan Andy Partridgen ja Colin Mouldingin laulukirjasta. Samoin vaikkapa Always Happens Like Thatin Beatles-pianolla maustettu keinuva poppailu tai Half The Truthin hermostuneen nykivä ja hieman nyrjähtänyt, mutta samalla melodinen kaahaus ottavat mallia XTC:ltä (jollei lasketa mukaan ympättyä Swayn rap-osuutta!). Monesti jopa Ricky Wilsonin vokaalit kuulostavat lähes yksi yhteen Partridgelta, tosin ilman tämän valloittavan maanista otetta.
Kaikesta perinteeseen nojaavasta turvallisuudesta huolimatta Off With Their Headsissa on kuitenkin sitä jotain, joka pitää otteessaan. Syitä tähän voi etsiä vaikkapa Mark Ronsonin tuotannosta, joka ei muistuta juurikaan hänen tavaramerkikseen tullutta vaskipuhallinvetoista retrosoundia, mutta onnistuu tekemään levyn äänikuvasta kekseliään yksityiskohtaisen ja hengittävän. Sekin auttaa asiaa, että valtaosa Kaiser Chiefsin kappaleista Off With Their Headsilla on toimivia. Erityisesti edellä mainitut Like it Too Much ja Always Happens Like That sekä tarttuva Addicted to Drugs, höhlästi nimetty balladi Tomato in The Rain ja räyhäkkäästi rockaava, ironisesti tietämättömyyttä ja apaattisuutta suomiva Never Miss a Beat iskevät. Monella kappaleella varsinkin bassokuviot ovat kiitettävän meheviä.
Off With Their Headsilla Kaiser Chiefs onnistuu yhdistelemään vaikutteistaan paketin, joka on melodisesti koukuttava, tanssittava ja tarpeeksi inhimillisen kuuloinen. Toisin kuin moni Britti-aikalaisensa se ei ole ärsyttävä, kikkaileva tai kylmä. Sanoituksissaan yhtye on useimmiten poliittisesti kantaaottava, ja vaikka sen lyriikat eivät aina ole onnistuneita – välillä ne ovat hiukan turhan kimurantteja – saa niistä sen kuvan, että nämä kaverit ovat saattaneet jopa lukea pari kirjaa. Vierailijoina studiossa on käynyt edellä mainitun Swayn lisäksi itse saarivaltion viilein pop-neitonen Lily Allen ja jengiä New Young Pony Clubista, mutta näiden kultakurkkujen panos jää lähinnä mainintaan levyn kansilehdessä; taustalauluja ei varsinaisesti levyä kuunnellessa huomaa.
Ei Kaiser Chiefsillä toki ole esikuvansa XTC:n tapaista yksilöllisen nerouden kosketusta, eikä sen musiikki vieläkään varsinaisesti vie rock-musiikkia eteenpäin, mutta värikäs, murea ja tarttuva Off With Their Heads on kuitenkin oiva osoitus siitä, että kun oikeat palaset loksahtavat paikoilleen, perinteisellä kitararockillakin on vielä paljon annettavaa.
Teksti: Kimmo Vanhatalo
Linkit: Kaiser
Chiefs @ MySpace
Julkaistu 2.1.2009
