Reino & The Rhinos: Tähän tyyliin (Backstage Alliance, 2008)
Kyllähän Reino Nordin on kevyesti ärsyttävä jätkä.
Kulttuurikodissa kasvanut joka alan suorittaja, kohtalaisen menestynyt näyttelijä
joka vapaa-aikanaan vähän harrastelee musiikkia – eikä
tietenkään mitään teatterilaisten tyypillistä tekotaidetta,
vaan yleisesti hyväksyttyjä genrejä, kuten reggaeta ja soulia.
Ensimmäisen oman levynsä Nordin on tehnyt ”Bommitommi” Tikkasen ja Ylivoima-porukan avustuksella. Kiekko hahmottuu soololevyksi, vaikka Rhinoissa musisoi Kim Rantalan tapaisia nimekkäitäkin miehiä. Jo tekijätiimi tuntuisi varmistavan sen, ettei kyse voi olla täydellisestä rimanalituksesta. Etenkin kun Reiska on malttanut pysytellä erossa korneimmasta suomireggae-meiningistä. Kieltämättä Tähän tyyliin kuulostaa joltain Lord Estin levyn nimeltä, mutta reggaemaisen poljennon ohella kuullaan paljon soul-vaikutteita ja ihan vaan popin melodisuutta. Nordin laulaa teknisesti hyvin, mutta vähän sisäsiististi. Laulutapa ei ole kunnolla soulia eikä reggaeta, vaikka vaikutteita on omaksuttu molemmista. Kovin kaukana ei olla jostain Lasse Mårtenson -easy listeningistä.
Leppoisuus onkin albumia parhaiten kuvaava sana. Mukana ei ole tiukkaa tanssibiittiä eikä syvää melankoliaa. On kuulaan avaraa soundia, hyvin hienoista kaihomieltä, hyvin kirkasta otsaa ja keskitempoisia rytmejä. Tunnelma pysyy hyvinkin yhtenäisenä kaikkien 12 biisin ajan.
Levyn kuunteleminen on sinänsä miellyttävä kokemus, varsinkin ensimmäisellä kerralla. Tähän tyyliin ei tosiaankaan ole niitä kiekkoja, jotka paranisivat ajan myötä. Letkeään meininkiin on helppo päästä sisään, jos levyn sattuu pistämään soittimeensa vaikka puolikrapulaisena sunnuntaiaamuna. Pidemmällä tähtäimellä yleinen keskivertoisuus ja mukavuudenhaluisuus aiheuttavat sen, ettei albumista enää saa mitään uutta irti. Seuraava askel onkin teksteistä johtuva ärsyyntyminen.
Nordinin pahimmat heikkoudet ovat nimittäin kiistatta sanoituspuolella. Kaikessa muussa suhteessa Tähän tyyliin on ammattimainen paketti, mutta tekstien kliseistä hippeilyä on vaikea puolustella. Jonkun Jukka Pojan lyyrisistä oivalluksista voi olla montaa mieltä, mutta ainakin ne herättävät tunteita ja ajatuksiakin ja omaavat konkreettista tarttumapintaa. Nordinin sanoma taas rajoittuu tasolle ”jokainen tarvii lempee” tai ”paras varoo mitä toivoo, toivees voi toteutuu”. Mies vastustaa rahan valtaa ja puolustaa rakkauden voimaa, mutta kuitenkin niin lonkaltaheitetyn ympäripyöreästi, että syntyy vain vaikutelma keskiluokkaisesta kaverista kannattamassa hyviä asioita nojatuolistaan käsin. Yhtä ainoaa kiinnostavaa näkökulmaa en ole Tähän tyyliin -levyltä löytänyt, vaikka tekstit käsittelevät niitä isoimpia mahdollisia aiheita. Yhtälö on aika ylitsepääsemätön.
Jos tämän pystyy sivuuttamaan, kyseessä on kuitenkin suhteellisen toimiva, vesirajan ylle nouseva paketti. Esimerkiksi ”Toivoo” ja ”Ylellistä elämää” ovat hyviä sävellyksiä, ja ensin mainitun kruunaa vielä kappaleen uudelle tasolle nostava c-osa. En silti usko, että Reino Nordinilla olisi kummoistakaan tulevaisuutta laulajana. Ei hän tunnu itsekään tekevän musiikkiaan sydänverellä. Kukaan ei varmastikaan jää kaipaamaan, jos mies tästä eteenpäin keskittyy näyttelijän töihin.
Teksti: Niko Peltonen
Linkit: Reino & The Rhinos @ MySpace
Julkaistu 27.5.2008