Live: Sunn O))) - Tavastia 19.1.2010
Keikkatapahtumasta puolet tekee yleisö. Musiikkisnobille on suuri ero siinä, toikkaroiko ympärillä Yön ja Kotiteollisuuden faneja kaljoja läikyttäen vai niin kuin siistimpiä tyyppejä (esim.hämyjä ja hipstereitä). Jälkimmäisiäkin keikalla nähtiin, mutta paikalla oli yllättävän paljon lommoposkisia satanisteja. Suurin syy tähän taisi olla Sunn O))):n keikka- (ja levytys- ) miehistöön kuuluva Attila Csihar. Hänen meriitteihinsähän kuuluu mm. laulaminen Mayhemin black-metal klassikolla De Mysteriis Dom Sathanas (sis. lat. kielioppivirheitä). Tupa oli siis täynnä, mikä oli ainakin minulle pienoinen yllätys. Toisaalta hevin luvatussa maassa jopa Sunn O))):n kaltainen äärimmäisyyskin voi olla suosittua.
Sunn O))):n taannoinen vierailu noteerattiin myös maan päälehdessä Hesarissa. 80-luvulta asti älykkölasejaan ja levyjään hävennyt Rock-Toimittaja otti kirjoituksessa itselleen synninpäästön aikaisemmasta ’taidehomoilustaan’. Tällä kertaa kitarameteliä nimittäin soitettiin Dr. Martensien kärkiin tuijottamisen sijasta mystiset kaavut päällä valtavien kaappirivistöjen edessä ja bläkärilaulajan... no laulamana. Ja siitä pitivät hevaritkin, eli MIEHET.
Eikä siinä mitään. Äärimmäinen Kokemushan keikka oli niin musiikillisesti kuin fyysisesti. Mitään pernan repeämisiä ei kova volyymitaso sentään aiheuttanut mutta täytyy myöntää, että äänen/musiikin loppuessa tuli huojentunut olo. Uskon kuitenkin esim. Manowarin soittavan vielä kovempaa. Ja Sunn O))):n ambient-rutinasta puuttuvat myös rummut. Mutta silti Attila veti kuulemma soundcheckin metsuriluurit päässä.
Alun perin lämppärinä piti olla amerikkalainen Eagle Twin, joka aikataulullisista syistä perui. Yhtyettä paikkasi kotimainen Lehtisalon ja kumppaneiden Pharaoh Overlord. Instrumentaalijunnausta soittavan bändin keikkamiehistöön kuuluu myös Plain Riden jannuja. Esityksestä jäi mieleen muinaisen Hawkwindin soundia muistuttava syntetisaattori/filtteröinti. Bändi oli ihan sympaattinen, mitä nyt oli alussa miksattu päin persettä. Tosin kusella käydessäni kuulin pahojen kielten sanovan, että setti oli miltei sama, kuin vuotta aiemminkin.
Tunnelma alkoi pikku hiljaa tiivistyä koneiden puhallellessa hiljalleen paikan täyteen savua. Samaan aikaan nauhalta soitettiin tuvalaista kurkkulaulua. Tätä tuntui jatkuvan ikuisuuden, kunnes usvan seasta erottui kaapumies kytkemässä kitaransa piuhaan. Siitä lähti parituntinen sisuksia kouriva kitararutina. Pasunisti-kosketinsoittaja liittyi pian joukkoon ja kaksikko raastoi kitaraa ja koskettimia pitkän aikaa, kunnes mukaan liittyi myös basso. Hidas resonoiva riffittely jatkui ja viimein savun keskeltä myös Attila saapui lavalle. Mikrofoni otettiin tietenkin vastaan pitkin rituaalein, jotka muistuttivat maanmiehensä Bela Lugosin hienostuneita ja teatraalisia elkeitä. Viimein hän aloitti musiikin päälle vokalisoinnin. Tai siis örisi, kurkkulauloi ja puhui oikein sekä nurinpäin. Hiljalleen livuttiin tunnistettavasti kohti uusimman levyn ensimmäistä biisiä. Tässä vaiheessa basso oli vaihtunut toiseksi kitaraksi ja veneen narinalta kuulostava kaikukitara, pasuuna ja koskettimet soivat yllättävän nyanssirikkaasti ja selkeästi. Korvaan erottui myös toinenkin kappale uusimmalta levyltä. Biisin lopussa Attila veti ’laulusoolon’ ja poistui lavalta.
Pörinä ja jurnutus jatkuivat ja Attila saapui takaisin uudessa asussaan. Tällä kertaa päällä oli hämärää 80-luvun fantasiaelokuvaa muistuttava peililasiviitta ja jonkinlainen jäkälämätä-maski. Hänelle ojennettiin peilipiikkikruunu, joka aseteltiin juhlallisin elein päähän. Tämän jälkeen alkoi latinalta kuulostava messu jolloin Attilan maski alkoi punertua oudosti. Vähän ajan päästä hänen kaikista sormenpäistään ilmaantuikin PUNAISET LASERVALOT. Ne kimpoilivat upeasti peilipuvusta ja halkoivat usvaa messun pauhatessa taustalla. Rutina huipentui ja yhtäkkiä tuli vaikuttavin hiljaisuus mitä olen kuullut. Kaikki mutelle, eikä pienintäkään kitaran kiertoa. Keikka oli ohi. Musiikin fyysisyyden huomasi vasta tässä vaiheessa tulleesta helpotuksen tunteesta.
Keikka-raporttia lukiessa huomaa, että aikamoinen Attila-showhan tuo oli. Mutta entäs sitten? Youtube-pätkien perusteella esim. Sleep (tai Earth?) soittavat jotkut karjalalippikset päässään. Kuka sellaista jaksaa katsoa? Sunn O))) vei musiikin ja hevin mystisen teatterin äärimmäisyyksiin ja onnistui siinä. Miellyttäen samaan aikaan Wire-lehteä lukevia musiikin älyllistäjiä ja rehtejä hevipäitä. Niin ja sitä typerää pedonmerkkiä ei näytetty kertaakaan.
Teksti: Rolf Jacksen
Kuva: Sunn O))):n MySpace
Julkaistu 9.2.2010
