Sen
on täytynyt olla aikamoinen ääni. Primaalinen rock 'n' roll
-alkuräjähdys vermontilaisen pikkukaupungin yössä. Nuoret
rokkipahikset Mike Brassard, Steve ja John Blodgett, Peter Young ja Brian
Lyford olivat päättäneet järjestää pienen yllätyksen
kirkossakävijöille: mitä, jos jumalanpalveluksen aluksi soisikin
kirkkourkujen sijasta rivoa rokkia? Nuorukaiset päättivät ryhtyä
tuumasta toimeen, kiipesivät sisään Stowe Community -kirkon
ikkunasta ja vaihtoivat kirkon levysoittimen taivaalliset sävelmät
maanläheisempään musisointiin. Soittimen ajastimen asettaminen
kuitenkin meni mönkään ja rokki lähti soimaan, kun vandaalit
juoksivat ulos kirkosta. Säröisen sähkökitaran ilosanoma
kaikui mailien päähän, mutta soitti samalla viimeiset sävelet
nuorukaisten Mike & The Ravens -yhtyeelle. Tuomari antoi vankilan sijaan
vaihtoehdoiksi armeijan tai koulun ja pojat valitsivat järkevästi
jälkimmäisen. Steve Blodgettin, Peter Youngin ja Brian Lyfordin
kannalta tarina loppui suhteellisen onnellisesti. Koulunpenkkiä kulutettiin
niin innokkaasti, että kaikista tuli asianajajia, mutta Brassardille
se tarkoitti unelmien murenemista. Näytti siltä, että vähemmän
akateemisen laulusolistin mahdollisuus nousta kohti jotain parempaa jäivät
lopullisesti haaveiksi.
Rock'n'roll ei ole tunnettu alana, jolla saa montakaan toista mahdollisuutta. Ei varsinkaan yli kuusikymppisenä, kun yhtye ei alunperinkään saanut julkaistuksi edes pitkäsoittoa. Näin kuitenkin kävi Mike & The Ravensille – ensin vuonna 2005 julkaistiin bändin vanhaa materiaalia uudelleen ja 2008 julkaistiin ensimmäinen reunion-levy Noisy Boys: The Saxony Sessions. Vieläkin eriskummallisemman tarinasta tekee Them Bird Things, entisen Branded Women kosketinsoittajan Salla Dayn johtama suomalaisyhtye, joka on omistautunut Brassardin ja Steve Blodgettin kappaleiden esittämiseen. Kun mukaan lasketaan hiljattain ilmestynyt toinen Mike & The Ravens -levy No Place For Pretty, on ennen Beatlesin aikoja hajonneen yhtyeen biisinkirjoittajilta ilmestynyt jo neljä cd:tä materiaalia neljässä vuodessa.
Mike & The Ravensin uusi, enemmän sitä kuuluisaa tulessa uudelleen syntyvää lintua kuin korppia muistuttava nousu, on hieno, jopa liikuttava tarina, mutta riittääkö Brassardilla ja Blodgettilla sitten materiaalia näin moneen junaan? Kyllä ja ei. Them Bird Thingsillä on ainakin oma näkökulmansa kappaleisiin. Siinä missä Mike & The Ravens keskittyy todistamaan levyillään, ettei se ole ”isoisärokkia” ja runttaa verevästi, mutta kenties hiukan yliyrittäen, voivat Salla Day, sekä Them Bird Thingsin muodostavat Timo Vikkula (kitara), Esa Jussila (basso) ja Ville Särmä (rummut) (sekä ajoittain mukana oleva Blodgett), keskittyä kappaleiden esittämiseen omalla tyylillään.
Rujon garagerockin sijaan Them Bird Thingsin soundin vahvuus löytyy unenomaisesti leijuvasta psykedeliasta ja folkrockista. Yhtyeen tunnistettavin piirre on epäilemättä Dayn laulunääni, joka on varmasti suomalaisen rockin erikoisempia. Lähin vertauskohta on Marianne Faihfullin Broken Englishin kovan elämän koulima karheus. Soundi on mieleenpainuva, mutta sen äänen käyttö on vielä toistaiseksi turhan varovaista. Ihan Faithfullin sielukkuuteen tämä vokalistidebytantti ei vielä pääse.
Levyn aloittava Like a Fire liikkuu rautalankatunnelmissa ja viittaa Mike & The Ravensin menneisyyteen Beatlesia edeltävinä aikoina, jolloin vaikkapa Del Shannon näytti hetken rockin tulevaisuudelta. Sinänsä hieno kappale tuntuu kuitenkin lämmittelyltä sitä seuraavan loisteliaan neljän biisin pysäyttävän putken rinnalla. Blood Bank on kiehtova sekoitus folkhelinää, uuden aallon sävyjä ja kantrisoinnutusta. Hudson Falling kertoo unenomaisen tarinan menneisyydestä, kaipauksesta, kesästä ja Sly and The Family Stonesta psykedeelisen folkrockin, kauniin ilmavan kertosäkeen ja loisteliaan kahdeksan mailin korkean kitarasoolon avulla. Kappale onnistuu tiivistämään Loven, The Byrdsin ja lähes tangomaisen kaipauksen vähän yli kolmeen upeaan minuuttiin.
Letkeä Blue Parakeet yhdistää Velvet Undergroundin kolmannen levyn hartauden bossa novaan ja kruuna lopputuloksen psykedeelisellä väliosalla. Dreaming the Dream tuntuu viittaavan Mike & The Ravensin unelman ennenaikaiseen kuolemaan ja yleensäkin nuoruuden unelmien haurauteen. Kappaleen (jälleen) folkrokkailevassa soinnissa on Televisionin mieleen tuova yhdistelmä särmikästä primitivismiä ja maalailevaa abstraktiutta.
Näiden loistokappaleiden jälkeen loppulevy on hiukan epätasaisempi. Bluesahtavan I Can See Russia From Heren hämyinen yökerhotunnelmointi menee turhan lähelle baaribändimeininkiä. Samaa voi sanoa Shame, Shame, Shame, Shame, Shamen kantrirokista. Kappaleet eivät ole huonoja, mutteivät samalla tavalla persoonallisia kuin niitä edeltäneet sävellykset. Hieno Copper Bells palauttaa levyn ruotuun ehkäpä albumin parhaalla melodialla, koukuttavalla kitarakuviolla ja Salla Dayn hienolla vokaalisuorituksella.
Levyn loppupuoli on tasaisen vahva, vaikka kovimmat paukut ovatkin ehkä jo käytetty. Mystistä folkia ja jazzahtava psykedeliaa yhdistelevä Your Baby's Not Your Baby Anymore, pelkistetty akustinen Black Petals, sekä lisää psykedeliaa à la Love ja David Crosby tarjoilevat Pockets of Rain ja Tomorrow päättävät kuitenkin levyn tyylillä.
Brassardin ja Blodgettin parhaisiin kappaleihin ja Them Bird Thingsin toteutukseen tiivistyy se ajattomuus, johon useat kriitikot ovat levystä puhuessaan viitanneet. Them Bird Things on vaikeasti määriteltävä, etäinen, mutta samalla intiimi. Menneisyys on olennainen osa sen DNA:ta, mutta silti se ei ole valjua retroa.
Fly, Them Bird Things, Fly! palkitsee usean kuuntelun jälkeen ruhtinaallisesti, vaikka siitä on aluksi vaikea saada otetta. Missään vaiheessa se ei kuitenkaan menetä kummallista unenomaisuuttaan. Levy vie kuin varkain mukanaan omaan todellisuuteensa, josta huomaa havahtuneensa vasta sen päätyttyä. Vaikka tässä arvostelussa onkin analysoitu Fly, Them Bird Things, Fly!:n erillisiä kappaleita, parhaiten levy toimii kuitenkin nimenomaan kokonaisuutena, alusta loppuun kuunneltuna. Vuoden kotimainen levy? Mahdollisesti. Vuoden kotimainen debyytti? Ehdottomasti.
Teksti: Kimmo Vanhatalo
I Can See Russia From Here -video
Julkaistu 3.10.2009
